Iltaa!
Olen tänään viettänyt iloista päivää selaillen välillä juuri valmistunutta Preussin historiakirjaa. Mitä olette mieltä siitä?
Voisiko joku nyt kertoa miten näitä kuvia saa tästä kamerasta tietokoneelle, ja mihin se johto pitää tässä kamerassa laittaa? Jos joku tietää niin voisi ystävällisesti kertoa. Kaamera on merrkiä Canon.


Olin myös taideterapiaryhmän työpajalla päivemmällä. Aloitimme kaverini kanssa uuden projektin, josta olimme puhuneet jo muistaakseni viime viikolla: puemme kolme ryhmän rahoilla hankittua täytettyä merilokkia itsetehdyillä kravateilla, knallihatuilla, kirpputorilta ostetuilla monokkeleilla, sanomalehdillä ja pienillä salkuilla, mikäli löydämme lelusalkkuja jostain.
Istutamme virallisen näköiset työmatkalaislokit noin metrin pituisen pienoisraitiovaunun katolle vierekkäin.
Olen jo aivan täpinöissäni! Mikäli kaikki menee hyvin ja työ onnistuu ajallaan, sille on varattu paikka kerhotilan aulasta, missä se saisi olla näkyvillä ja kaikkien katseltavana.
Nimi puuttuu vielä, mutta se annetaan myöhemmin ja paljastetaan vasta teoksen julkistamispäivänä, eli ehkä kolmen viikon päästä.

Tänäänpä on ollut hauska päivä!
Ulkona on ollut mainio keväinen kävelysää. Kävimmekin pitkällä kävelyllä ottamassa valokuvia töölönlahden rantamilta.
Muutaman hyvän kuvan sainkin otettua, mutta en vielä ole osannut laittaa niitä tänne blogiin. Harmillista oikeastaan, että kukaan tuskin lukee tätä blogia, sillä tuolloin voisin pyytää apua blogini elävöittämisessä. Onhan tämän tarkoitus olla jossain vaiheessa esteettisestikin ajateltuna miellyttävä ympäristö.

Minun on pakko paljastaa myös eräs uusi taiteellinen pikku luomukseni: keräsimme Timotein kanssa viimevuotisia lehtiä maasta, sillä aurinko on kuivannut niistä nyt harmaita ja rumia. Aivan erinäköisiä kuin ne kauniin syysruskon saaneet lehdet jotka putoilivat viime syys - lokakuussa puista.
Suunnittelin kaiken jo viime syksynä ja kävin ostamassa Preussin historiasta kertovan vanhan nahkakantisen kirjan eräästä kruunuhakalaisesta antikvariaatista.
Ideana on liimata jokaiselle sivulle muutamia suuria, harmaita ja rumia lehtiä ja saada kirja täyteen "viime vuoden missejä". Samoin kuin Preussi itse loistossaan on nyt harmaa lehti maassa.

Kirjoitin Preussista runonkin, mutta olen kaiketi hukannut sen jonnekin. Laitan sen tänne jahka se löytyy jostakin. Pitäisi kai siivota.

Olin tänään taas taidepajalla ja näytin kännykästäni kuvan surffaavasta kahvimukista parille ystävälleni.
Olivat ihastuksissaan ja minulle tuli hyvä mieli. :)
Kahvien jälkeen juttelimme jonkin aikaa; mitä kenellekin nyt kuului ja niin edelleen. Puhuimme tulevista projekteista ja ajatuksista taidetta kohtaan yleensä.
Mukavaa saada jutella omia arvojaan lähellä olevista asioista hyvien ihmisten keskellä!
Kerroin myös tamponitutkijaryhmästäni, mikä kyllä herätti ensialkuun hämmennystä, mutta sai lopulta kannatuksen puolelleen. Juttelimme sitten myös pitkään taiteen ja tieteen erilaisuuksista.

Nyt Timotei kaipaa jo ulos.

Hei vain!
Eilen taisin mainita, että touhuan taas uuden pikku työn parissa. No, sain sen valmiiksi tänään aamulla. Menen kohta pyykkitypaan, joten koetan kertoa asiani nopeasti.
Lähdin spekuloimaan tieteen olemusta tekemällä valkoisille tamponeille foliosta pienet avaruuspuvut ja asettelin ne seisomaan punaiselle leivinpaperille. Tein tuorejuustopaketista avaruusmoduin käärimällä senkin folioon ja asentamalla sille rautalankajalat sekä jonkinlaisen antennin.
Tiedeukkeleilla oli myös jotain muuta pikku tilpehööriä mukana retkellään kun laitoin koko porukan uuniin.
Asetin videokameran kuvaamaan uunin luukun läpi tapahtumien kulkua.
Paistoin uunia täydellä höngällä hieman alta tunnin ja editoin videota tietysti nopeammaksi ja laitoin hieman taustamusiikkia videolle.
Jos laitan sen YouTubeen niin lupaan laittaa linkin tänne blogiini!
No niin, pyykit jo odottavat.

Heräsin tänään aamulla hiestä märkänä ja päätäni särki. Aamukahvi maistui kamalalle ja kaadoin myös myslini sekaan vahingossa siideriä.
Myös timoteillä taisi olla huono aamu sillä sen vatsa oli löysällä.

Puolen päivän maissa kipaisin lähikauppaan ostamaan ruokatarvikkeita ja Tampaxeja. Ajattelin tehdä ruoaksi itselleni lihapullia ja spagettia. Iltaan mennessä pitäisi keksiä, mitä teen tamponeille?

Minua ei nukuta ollenkaan vaikka olen laskenut lampaita jo monta tuntia. Palasin siis koneen ääreen kirjoittamaan teille runon, jonka keksin sängyssä maatesssani:

Maalit valuvat norona udussa,
Valkoisella paperilla,
Liituraidoilla.
Maalaan tunnon kesän ja sateen,
Kosteuden pihalleni
Punaisille marjoille.

Sameaa vettä sataa silmiin,
Näen vain vieraan;
Kuistilla on joku.
Kuivaan lattiaa,
Kaadan lasin,
Kuka se oli?

Semmoinen öinen pikku raapustus. Taidan käyttää Timotein nurkan takana ja yrittää sitten uudelleen petiinmenoa.
Voisin jatkaa kalakirjan lukemista, mutta toisaalta jos yöllä väsyneenä lukee, siitä ei muista aamulla juuri mitään. Sitäpaitsi sosiaalisen relativismin kriittinen reflektointi ei kuulosta houkuttelevalta pikkutunneilla.

Kahvikuppisurffari on nyt kuiva, mutta ei aivan valmis. Sanomalehtimassa-aaltoon täytyy liimata vielä "tuoretta" paperia pintaan, niin, että sanomalehden sanoma tulee esiin. Nukkumaan kai pitäisi jo mennä, mutta kahvi valvottaa.
Minkäköhän antaisin tälle nimeksi?

Ensimmäinen kirjelmä

Olen tänään lukenut erästä kirjaa kalasta, joka rakastuu akvaariokoristelevään. Se sai minut miettimään rakkauden olemusta ja sen relatiivisuutta: eihän kukaan voi määrittää kuka rakastaa, milloin ja mitä rakastaa. Kalan rakkaus muovilevään on todellista kalalle, eikö niin?

Tuumailin asiaa ja lähdin viemään Timoteitä ulos. Kävelimme Töölön lahtea ympäri ja poikkesin siinä R-Kioskille ostamaan Hesarin irtonumeron ja take-away kahvin. Tuli nuorekas olo kun sai kävellä pahvimukikahvi kädessä. Eikö kaikki tee nykyisin niin? Onneksi minulla on taskussa aina paljon koirankakkapusseja, sillä olin niin iloinen ja täynnä terhakkuutta, että keräsin paitsi Timotein pökäleet - myös kaikki muutkin vastaan tulleet koirankakat. 18 kpl.

Kotiin päästyäni heitin heti urheilusivut ämpäriin ja valutin päälle vähän lämmintä vettä ja menin katsomaan televisiota.

Illalla tein märästä paperista massaa ja rakensin siitä oikein komean hyökyaallon. Pahvisesta kahvimukista syntyi rautalangan avulla oikein nuorekas ja vetreä pikkumies, jolle löytyi keittiön komerosta näkkileipä surffilaudaksi. Muovasin lautaa sulavalinjaisemmaksi rurentamalla kulmia ja hiomalla hiekkapaperilla sen lopulliseenmuotoonsa.
Liimattuani osaset kokoonsa, laitoin surffaavan kahvikupin aaltoineen piirongin päälle kuivumaan.