Paluuni

Ystävät. Olen ollut pitkään poissa blogini ääreltä. Tähän löytyy selitys elämäntilanteen muutoksista, joita olen joutunut käymään viimeisimpien viikkojen ja kuukausien aikana läpi.
Olen ollut taas reissussa pidempään ja tälläkertaa pelottavan pitkään. Putki ei ottanut loppuakseen vaikka rahat olivat loppuneet aikoja sitten. Kotiinkaan en mennyt nukkumaan, sillä luulin sen lukkojen olevan jälleen vaihdetut kuten ko. tilanteessa olevat surullisen usein joutuvat huomaamaan.
Tiedättekö kuinka kamalaa on raahautua kotiovelle, vihdoin tarpeeksi ryöpyttyneenä, vihdoin tarpeeksi hajalla - voidakseen aloittaa taas puhtaalta pöydältä, mutta kotiovelle päästyään huomata lukon olevan uusittu. Pahimmillaan ovella on lappu ilmoittamassa sosiaaliviraston katkaisevan vuokrasopimuksen.
Juuri kun luulee päsevänsä putkesta valoon, kotiin, rauhaan, nukkumaan - joutuukin kääntymään ympäri ja suuntaamaan takaisin kadulle.

Näin minulle ei tällä kertaa kuitenkaan käynyt, sillä en edes yrittänyt kotiini. Join kadulla kaiken, mihin huuleni sain ympärille. Muutamalta tunnilta tuntuvassa ajassa olin muuttunut taas samaksi vanhaksi hirviöksi. Itketti ja ahdisti.

Onneksi en muista kaikkea reissultani. Todella voin sanoa, että tällaista julkista itseraiskausta en ole ennen niskaani kaatanut! Muistan istuneeni jonain päivänä jotain viikkoa Tennispalatsin ja nuorisoravintolan välisellä kadulla bussipysäkillä sadetta piilossa. Join kukkienkastelu-suihkepullosta jotain täysin tunnistamatonta nestettä. Pysäkin takana tupakoivat nuoret naureskelivat minulle kun olin paljain jaloin.

Palasin eilen aamulla viiden aikaan takaisin asunnolleni, ja kuten arvaatte, olin mahtavasti hämmästynyt kun avain sopi lukkoon, säpi väistyi ja sain oven auki. Joku oli onneksi käynyt hakemassa Timotein parempaan kotiin. Keitin pannullisen kahvia ja tupakoin hiljaa keittiössä kahdeksaan asti. Kävin suihkussa ja menin nukkumaan.
Tänän heräsin kuudelta illalla kamalaan päänsärkyyn ja huonoon oloon. Olen oksentanut koko illan ja nytkin minulla on ämpäri tuossa vieressäni.
E silti osaa olla kuin kiitollinen siitä, että olen nyt omassa kodissani. Ja voin taas yrittää olla ihminen.